Historiaa | Espoon Tikka 1969-

1960-luvun loppupuolella Iivisniemi oli uusi, rakentuva ja kasvava kaupunginosa. Ajalle ja uusille asuntoalueille tyypillisesti Iivisniemeen muutti paljon lapsiperheitä, mutta palveluita ja harrastustoimintaa alueella ei vielä ollut.

Erityisesti kesäisin alueen viheralueille ja lentopallokentälle kokoontui kaiken ikäisiä asukkaita liikkumaan ja leikkimään sekä seurustelemaan ja tutustumaan toisiinsa. Aktiivisimpien kesken heräsi ajatus oman urheiluseuran perustamisesta. Tavoitteena oli saada luonteva yhteys asukkaiden välille, lisätä yhteenkuuluvuutta ja osaltaan vähentää uuden asuinalueen keskeneräisyyden tuntua.

Syksyllä 1969 joukko urheilun- ja liikunnanystäviä kokoontui ja päätti yksimielisesti perustaa palloiluseuran palvelemaan Iivisniemen ja lähialueen asukkaiden liikunnan tarpeita. Ennen virallista perustamiskokousta pohdittiin seuran nimeä. Kriteerinä oli, että nimi antaa väljyyttä toiminnalle eikä rajaa mitään lajeja ulkopuolelle. Pitkien keskustelujen jälkeen tehtiin päätös, että Iivisniemessä tarvitaan juuri Tikka -niminen aito lähiökeskeinen urheiluseura.

Vastaperustetun seuran suurin haaste oli toiminnan rahoittaminen. Innostuneet vapaaehtoiset toimijat jakoivat lehtiä, myivät kynttilöitä ovelta ovelle ja keräsivät jätepaperia. Tikan erinomaiset joulupukit tunnettiin Iivisniemessä ja lähialueilla - niitä osattiin varata jo hyvissä ajoin ennen aattoa. Taloudellinen epävarmuus pystyttiin unohtamaan muutamaksi vuodeksi, kun Espoon kaupunki antoi Iivisniemen jääkentän Tikan talkooväen hoidettavaksi ja hoitopalkkiot varmistivat taloudenpidon.

1970-luvulla urheilutoiminta oli monipuolista ja aktiivista. Seura osallistui kilpasarjoihin miesten jalkapallo-, koripallo- ja lentopallojoukkueilla. Nuorten joukkueilla puolestaan kilpailtiin jalkapallossa ja jääkiekossa. Espoon nappulaliigan edustusjoukkueessa pelasi Tikan juniorijalkapalloilijoita ja -jääkiekkoilijoita. Jotkut 70-luvun seurakasvateista voittivat myöhemmin jopa Suomen mestaruuksia. Iivisniemessä oli nyt asukkaitaan liikuttava ja yhteisöllisyyttä lisäävä palloiluseura.

1980-luvulle siirryttäessä kilpailutoiminta keskittyi nuorten ja aikuisten jalkapalloon sekä tyttöjen lentopalloon. Kilpailutoiminnan rinnalla kuntoliikunnan rooli kasvoi. Toimintaohjelman mukaan tavoitteena oli tarjota erilaisia liikuntamahdollisuuksia alueella ja korostaa liikunnan merkitystä hyvinvoinnin osana. Naiset ja tytöt liikkuivat Tikan jumpparyhmissä sekä pelasivat pesäpalloa – ja joogakin tuli mukaan ohjelmaan. Lentopalloa pelasivat niin tytöt ja naiset kuin pojat ja miehetkin. Miesten jalkapalloa pelattiin myös harrastellen ilman kilpailullisia tavoitteita.

Kaikille nuorille avoimissa kuntoilutapahtumissa kisailtiin vuosittain hiihdossa, maastojuoksussa ja yleisurheilussa. Iäkkäämmille liikkujille Tikka järjesti taloyhtiöiden välisen lentopallosarjan. Toiminnan alusta alkaen yhteistyö koulujen ja kaupunginosaseuran kanssa oli tärkeää. 

1980-luvun puolivälissä teini-ikäisessä Tikassa tapahtui muutoksia. Silloiset vapaaehtoiset seurakonkarit alkoivat lastensa kasvaessa vetäytyä aktiivitoiminnasta ja tarvittiin uusia vastuunottajia. Seuratoiminnan jatkuminen oli jopa vaakalaudalla. Lasten ja nuorten etu kuitenkin voitti ja seura jäi henkiin. Toiminta jatkui aiempaa suppeampana ja joitakin lajeja jäi pois. Toisaalta uusiakin lajeja, kuten salibandya ja sulkapalloa, kokeiltiin.

Jalkapallon asema seurassa alkoi kasvaa. Siitä huolimatta aikuisille tarjottiin edelleen mahdollisuus pelata lentopalloa niin kesällä kuin talvellakin. Lukuisat vakituiset kävijät ja aktiivinen ohjaaja varmistivat, että naisten jumppa jatkui osana Tikan toimintaa.

Seuran toiminta asettui uuteen muotoonsa ja laajuuteensa. Aktiivisen tiedottamisen ja markkinoinnin ansiosta jalkapalloharrastajien määrä lisääntyi tasaisesti. Järjestelmällinen valmentajien koulutus lisäsi motivaatiota ja mahdollisti määrätietoisen ja osaavan valmennuksen.

1980-luvun loppupuolella nuorten ja lasten jalkapallojoukkueet osallistuivat alueellisiin kilpasarjoihin ja kotimaisiin turnauksiin. Seurahistorian ensimmäisen ulkomaan turnausmatka suuntautui Belgiaan ja sama joukkue (P75/76) saavutti myöhemmin niin ikään seurahistorian ensimmäisen turnausvoiton Matinkylässä. 

Tikan toimintaidean ydin lähiliikunnan tuottajana toteutui edelleen, mutta menestyksen ja tavoitteellisuuden myötä näkökulma laajeni. Harjoittelemassa käytiin Iivisniemen lisäksi muun muassa silloisessa Laaksolahden kuplahallissa. Tikan joukkueet löydettiin myös alueemme ulkopuolelta ja seuraan siirtyi urheilullisia nuoria mm. Espoon Palloseurasta ja Tapiolan Hongasta.

1990-luvulla harjoitteluolosuhteet parantuivat Myntinsyrjän jalkapallohallin valmistuttua. Tikka lähti halliyhtiöön mukaan 10%:n omistajaosuudella ja ympärivuotinen harjoittelu oli entistä helpompaa. Koko vuosikymmenen johtava teema oli henkilökohtaisen taitotason nosto. Taitokilpailuja järjestettiin säännöllisesti. Erityisesti Tikan tytöt saavuttivat piiritasolla useita mitalisijoituksia, piirin taitomestaruus mukaan lukien. Tyttöjalkapalloilun osuus kasvoi nopeasti - toiminta oli näkyvää, aktiivista ja tavoitteellista. Seuraan perustettiin ensimmäistä kertaa myös ”mammajengi”, jossa Tikka- junioreiden äidit pääsivät palloilemaan. 

Kaiken ikäisten jalkapallovalmennusta haluttiin kehittää. Valmentajakerho toimi ahkerasti ja kokoontui säännöllisesti. Valmentajakerho haki oppia ulkopuolisilta luennoitsijoilta, keskusteli yhteisistä tavoitteista ja loi lopulta toiminnan ohjenuoraksi Tikka-linjan. Valmennuksen ja muiden olosuhteiden kehittämisen lisäksi yksi tavoitteista oli kansainvälisyyden lisääminen. Tikan joukkueet ovatkin tehneet hienoja turnausmatkoja mm. Espanjaan, Ruotsiin, Norjaan, Tanskaan ja Englantiin sekä vuonna 1997 jopa Yhdysvaltoihin

Yhteistyö koulujen kanssa toimi ja sai uutta virtaa Tikka Cupista sekä opettajien jalkapallokoulutuksesta. Myös Tikan oma jalkapallokoulu käynnistyi tällä vuosikymmenellä. Vetäjät ja vastuujärjestäjät vaihtelivat vuosien varrella, mutta jalkapallokoulusta muodostui vuosittainen merkki kesän saapumisesta Iivisniemeen ja koululaisten lomien alkamisesta. Niin ikään syksyiset, kaikille avoimet lasten yleisurheilukilpailut jatkuivat ja kokosivat paikallisia lapsiperheitä yhteen. Molemmat tapahtumaperinteet jatkuvat edelleen.

2000-luvulla edellisen vuosikymmenen kehitys jatkui. Jalkapallo oli yhä toiminnan painopiste ja nyt sen rinnalla entistä vahvemmin myös futsal. Joukkueita löytyi lapsista ikämiehiin ja leideihin. Tikka-linjaa päivitettiin ja sen mukaan laadukkaan ja kestävän toiminnan yksi edellytys oli tyttöjen ja poikien yhdenvertainen sekä tasapuolinen valmennus. Siinä Tikassa onnistuttiin hyvin ja 2000-luku oli tyttöjalkapallon hurmaa. Samalla naisjalkapalloilu viimeistään nyt vakiinnutti paikkansa seurassa. Unohtamatta, että toimeliaat ja tavoitteelliset poikien/miesten joukkueet olivat edelleen yksi toiminnan peruspilareista.   

Naisjumpassa liikuttiin aina yhtä innokkaasti ja äijäsählyäkin viriteltiin. Koulu- ja päiväkotiyhteistyö jatkui ja seuran perinteiset vuositapahtumat näkyivät Kaitaan kentällä. Joukkueet harjoittelivat Iivisniemen lisäksi ahkerasti espoolaisissa halleissa ja urheilupuistoissa. Seuratoimijat alkoivat rohkeasti ja ennakkoluulottomasti haaveilla paikallisten kenttäolosuhteiden merkittävästä parantamisesta ja esimerkiksi Kaitaan tekonurmihanke kypsyi pikkuhiljaa toteutuakseen myöhemmin. 

2010-luvulla toiminta painottui edelleen jalkapalloon ja futsaliin. Molemmissa saavutettiin menestystä. Seuralla oli edustaja Palloliiton Uudenmaan piirin Pelaajakehitysvaliokunnassa ja oppeja siirrettiin tarmokkaasti käytännön valmennukseen. Tikan miesten edustusjoukkue nousi ensimmäisen kerran seuran historiassa Kolmosdivariin. Innokas ja  iloinen tekeminen jatkui kaikissa muissakin joukkueissa sekä oheistoiminnoissa. Jalkapalloseurojen välinen määrätietoinen yhteistyö korostui, kun espoolaisilla harrastajilla oli pula hyvistä harjoittelu- ja pelikentistä. Vuonna 2016 juhlittiin vihdoin Kaitaan tekonurmen avajaisia ja tikkalaisten lähiolosuhteet paranivat kertaheitolla. Seuraavalla vuosikymmennellä on mielenkiintoista seurata, miten alueen voimakas kasvu ja kehittyminen näkyvät seurassa ja sen harrastajissa.

Tikkamaista toimintaa kaikki oranssit vuodet.

Lea Mikonsaari  

Espoon Tikka ry, puheenjohtaja 2010-2013

Tekstissä vapaasti mukaeltuja osia Reijo Eerolan ja Martti Kajasteen artikkelista (Espoon Tikka 15-v) sekä Pertti Liljeblomin artikkelista (Espoon Tikka 40-v)